Valokuvatorstai: MISTÄ HAASTEESTA OPIN ENITEN?

14.11.2011 oli ideana kuvata seuraavan tekstin pohjalta:

”Pistekirjoitusta.

Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa,
puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä,
silmäpuoli auto, kahdeksan.
Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän,
alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien,
Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos,
lopussa mykkä manner, yksitoista, istun,
syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa,
kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista,
neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia,
ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista,
vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa,
kuusitoista, nainen on viisas kuin valas,
mies on kalassa, seitsemäntoista,
sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet,
pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että,
kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi,
tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä,
mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

Oppimistarina liittyy kuvan tulkintaan ja fiiliksen löytämiseen. Mitä minä haluan kuvallani sanoa, mikä on kuvan tarina. Löysin tekstin yksitoikkoisen laskemisen 1, 2, 3... ja ohi vilahtelevat hetket ja maisemat ja sen, mikä on kirjoittajan fiilis ja mistä fiilis johtuu, mikä hakkasi kirjoittajan päässä. Otsikoin lopulta teemaksi lopussa mykkä manner, perään en huutele  - ja koin oppineeni.

lisää oppimistarinoita